MEREN YLLÄ MONEN VÄRINEN PILVI



Kuva: Konsta Leppänen

Ohjaajakoreografi: Ari Numminen
Äänet: Nuutti Vapaavuori
Valot: Samuli Hytönen
Puvut: Tiina Helin
 
Rooleissa Näty II:
Antti Autio
Laura Halonen
Anna-Elisa Hannula
Emma Hautala
Paavo Kääriäinen
Markus Lappalainen
Ella Mettänen
Hannes Mikkelsson
Henna Puolijoki
Aku Sipola
Antti Tiensuu
Vera Veiskola
 
Esitykset:
8.3.2013 klo 19 ensi-ilta
10.3. klo 15
11.3. klo 19
12.3. klo 19
14.3. klo 19
15.3. klo 19
16.3. klo 14 ja 19
17.3. klo 15
 
Teatterimonttu, Tampereen yliopiston päärakennus, Kalevantie 4, D-osa
 
Liput 12/6 euroa arkisin klo 10-15 puh. 050 395 1197 tai teatteri@uta.fi

Esityksen kesto n. 1 tunti

12 syytä tulla katsomaan Meren yllä monen värinen pilvi:

1. Hannes Mikkelsson:
Toivon, että katsojana ilahdut teoksesta. Toivon, että ilahdut siitä, että et ilahdu. Ilahdu vaikka siitä, että vihaat esitystä ja tällaisen toiminnan pitäisi olla laitonta. Toivon, että ilahdut siitä, että ylipäätään sait aikaiseksi tulla paikalle ja saavutit näin yhden pienen voiton elämässä ja nyt sinulla on keskusteltavaa jonkun henkevän tyypin kanssa, etkä syrjäydy. Ilahdu siitä, että olet osa kulttuuria, sosiaalista järjetöntä toimintaa, joka erottaa meidät eläimistä ja pitää meidät poissa pahanteosta.

2. Antti Autio:
Pedagogiset työt eivät aina kulje käsi kädessä taiteellisen kunnianhimon kanssa, mutta tässä produktiossa ei todellakaan ole ollut tätä ongelmaa. Esitys houkuttelee mukaan leikkiin, jossa me kaikki, esiintyjät ja katsojat olemme samassa laivassa.

3. Henna Puolijoki:
Tämä teos ei noudata alusta loppuun samaa kaavaa. Helsingin Sanomien otsikko muutaman vuoden takaa meni jotakuinkin näin: “Taiteessa ja huumorissa pätevät samat lait: vasta odottamaton saa sinut nauramaan.”

4. Markus Lappalainen:
Katsoja ilahtuu tanssin estetiikasta ja havahtuu siitä kuinka kauniisti ja ammattimaisesti näyttelijäopiskelijat toimivat alueella, jonka pariin he eivät pääasiallisesti työllisty. Kuinka paljon tunteita, asioita ja teemoja tanssilla voi viestittää eikä siihen tarvita sanan sanaa.

5. Antti Tiensuu:
Toivon, että tanssin ja teatterin sekoittaminen, fyysisen ilmaisun monipuolisuus sekä intomme ja ilomme välittyvät näyttämöltä yleisöön ja katsoja hämmästyy kaikesta mitä näyttämöllä tapahtuu. 

6. Emma Hautala:
Toivon, että 12 erilaista tapaa liikkua lavalla rikastuttaa katsomiskokemusta ja antaa enemmän tilaa katsojan omille ajatuksille. Toivottavasti myös teoksen omaperäinen maailma ja sitä rytmittävä musiikki voisivat olla iloksi. Katsoja luultavasti hämmästyy yllätyksistä, mielikuvituksesta ja vedenalaisesta maailmasta.

7. Ella Mettänen:
Esityksessä on kuvia ja hetkiä laidasta laitaan, kauniita, rumia, hirveitä, riemukkaita. Vaikka monet niistä saattavat vaikuttaa oudoilta, ne ovat tästä elämästä. Elämä on outoa ja se tekee siitä ainutlaatuisen. Kaikki kehot voivat olla kiehtovia, kuten myös niiden synnyttämä liike.

8. Paavo Kääriäinen:
Kaikki liikkeet näkyvät katsomoon, mitään ei pysty piilottamaan. Se toisaalta kannustaa minua ylittämään koko ajan itseni! Haluan, että katsojat saavat luotua teoksesta oman tarinansa ja toivon mukaan paljon ajatuksia kotiin vietäväksi.

9. Vera Veiskola:
Teoksessa on  hämmästeltäviä tapahtumia ja näkökulmia, mutta ei niitä kannata etukäteen paljastaa! Toivottavasti joku hämmästyy myös ryhmän tanssitaidoista.

10. Anna-Elisa Hannula:
Katsojana ilahdut teoksen keskittyneen tutkivasta ja karnevalistisesta luonteesta! Toivon, että saat nauraa, ja itkeäkin, jos siltä tuntuu! Ehkäpä siis sinä saat hämmästyä siitä resonaatiosta, minkä Meren yllä monen värinen pilvi saa aikaan sinun sisälläsi.
 
11. Laura Halonen:
Katsoja tulee ilahtumaan pelottomuudesta, Pendereckistä, paljoudesta, pienuudesta, palosta, puhkeamisesta, pakahtumisesta, soidinmenoista, pullasta, pakaroista, pojista ja pedeistä. Katsoja tulee hämmästymään ymmärtämisestä, yksityisyydestä, yhtenäisyydestä, yksinäisyydestä, yhteiskunnallisuudestakin, ystävistäni – meistä ja teistä.

12. Aku Sipola:
Rakkaus ja vahvuus syntyvät yksinäisyydessä ja tilanteissa, joissa kukaan toinen ei voi olla meidän apunamme. Yksin oleminen pimeydessä on armotonta, koska se osoittaa meille meidän turvamme heikkouden. Mutta juuri se on pimeyden tehtävä. Suuri osa meidän voimaamme syntyy keskellä pimeyttä. Siellä syntyy luottamus. Tultuamme pois pimeydestä, emme enää pelkää kulkea valossa. Katsoja tulee hämmästymään Ari Nummisen taiteesta, opiskelijoiden tanssillisuudesta, teoksen monimuotoisuudesta ja musiikin kauneudesta.

Aamulehti 10.3.2013:

"Ari Nummisen koreografia opiskelijoille on vastaansanomaton ja nätyläiset pitelemättömiä"

"Vaikea uskoa, että he ovat "vain" näyttelijäopiskelijoita. Ei sen vuoksi etteivät he osaisi näytellä vaan sen vuoksi että he myös tanssivat loistavasti, yhdessä ja erikseen. Läsnäolo on keskittynyttä ja antaumuksellista".